Vaikuttavuustiedolla säästöpotentiaali käyttöön
Pirkanmaan hyvinvointialue on jo aloitusvuonna 2023 63,5milj€ alijäämäinen, ja valtion lisärahoituksen määrä ja ajankohta ovat vielä epäselviä. Sopeuttaminen vaatii juustohöylän lisäksi joitain isoja muutoksia nykyiseen toimintaan. Pidemmällä aikavälillä säästöjä voidaan saada madaltamalla raja-aitoja ja sujuvoittamalla yhteistyötä julkisten- ja yksityisten toimijoiden sekä järjestöjen välillä.
Pirkanmaalle toivotaan sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttavuuskeskusta (AL 30.11.2022). Suomessa vaikuttavuuden kehittämisellä on satojen miljoonien eurojen säästöpotentiaali kansansairauksien, monisairaiden sekä paljon sosiaali- että terveyspalveluita käyttävien asiakkaiden osalta. Vaikuttavuutta voitaisiin erityisesti kehittää lasten ja perheiden palveluissa, päihde- ja mielenterveyspalveluissa sekä ikäihmisten palveluissa. Näin saataisiin niukat resurssit suunnattua oikein. Valtion rahoittamat palvelut tulisi hankkia siltä tuottajalta, joka palvelun pystyy vaikuttavuuteen ja kilpailutukseen perustuen sen parhaiten tuottamaan. Systemaattisesti kerätyllä vaikuttavuustiedolla palveluntuottajat asetetaan tasa-arvoiseen asemaan.
Erityinen merkitys vaikuttavuustiedoilla on mielenterveys- ja päihdesairauksien hoidossa. Varsinkin nuorille avun saaminen oikea-aikaisesti on erityisen tärkeää. Hoitomyönteisyydellä on suuri merkitys hoidon onnistumiseen ja koko perheen hyvinvointiin. Hoitojonot voivat aiheuttaa sairauden pahenemisen somaattisessakin hoidossa, mutta nämä kiireellisen hoidon tarpeessa olevat potilaat saavat useimmiten kuitenkin hoidon. Mielenterveysongelmista tai päihderiippuvuuksista kärsivien kohdalla hoidon kiireellisyys on vaikeampi arvioida. Toimien kohdentaminen näihin potilasryhmiin vähentäisi kustannusten lisäksi merkittävästi inhimillistä kärsimystä.
Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu lainsäädäntöön, mutta tasalaatuisia palveluja ei turvata vain rakenteilla tai lainsäädännöllä. Tarvitaan myös ihmiset, jotka tuottavat palvelun. Useiden vuosien ajan tapahtunut hoivapaikkojen vähentäminen näkyy mm. jatkohoitopaikkojen riittämättömyytenä erikoissairaanhoidossa, mikä on jo nyt vaikeuttanut toimintaa ja aiheuttanut päivystysten ruuhkia. Kohonneiden kustannusten ja tulevan hoitajamitoituksen takia yksityisten hoivayritysten hoitopaikat tulevat vähenemään entisestään. Tilanne on heikoin Tampereella, jossa potilaat päätyvät päivystykseen vaikka kiireellistä hoidon tarvetta ei olisikaan. Päivystyksen tiloja ja henkilökuntaa ei voida kasvattaa loputtomasti vastaamaan hoivan tarvetta, joka jää muualla järjestämättä. Päivystyksen perustehtävä pitää turvata.
Priorisointia tullaan tarvitsemaan entistä enemmän ja päätösten tueksi tarvitaan vaikuttavuustietoa. Yhteiskunnallinen keskustelu valinnoista on välttämätöntä, jotta päätökset olisivat perusteltuja ja vaikeudestaan huolimatta hyväksyttävissä - tai edes ymmärrettävissä.
Sonja Hietaranta, Tampere
Terveystieteiden maisteri, ylihoitaja
Eduskuntavaaliehdokas (kok)