Kaikissa perheissä ei odoteta koulun alkamista

Koulut aloittivat työnsä tällä viikolla. Useimmat lapset odottivat kouluun paluuta. Jossain perheissä koulun alkaminen aiheuttaa ahdistusta ja jännitystä siitä, lähteekö nuori kouluun vai alkavatko vaikeudet aamuherätyksistä ja kouluun lähtemisestä nuoren kanssa. Kouluun lähtemisen vaikeus johtua monesta syystä, eikä syynä aina ole viitsimisen puute.

Koulupudokkaalla tarkoitetaan lasta tai nuorta, joka jättää oppivelvollisuutensa suorittamatta määräajassa tai keskeyttää opintonsa. Koulupudokkaiden ja poissaolojen määrä on ollut kasvussa kymmenen vuoden ajan ja ilmiö on kansainvälinen. Pandemia ja siitä johtunut etäkoulu osaltaan lisäsivät poissaoloja.

Oppivelvollisuuslakia päivitettiin joulukuussa 2020 ja oppivelvollisuutta jatkettiin koskemaan alle 18 vuotiaita nuoria. Kouluvaikeuksista kärsivää nuorta oppivelvollisuusiän nostaminen ei tuo koulunpenkille. Tilastokeskuksen koulutustilastojen mukaan tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoista 6,8% keskeytti opintonsa. Ammatillisessä perustutkintokoulutuksessa keskeyttäneiden määrä on 13,3%. Lukio- ja korkeakoulututkintoa suorittavilla opiskelijoilla keskeyttämislukemat ovat pienemmät. Peruskouluissa n. 4000 oppilaalla (2-3% koululaisista) poissaolot vaikeuttavat koulunkäyntiä.

Koulujen valmiudet puuttua poissaoloihin ja tukea nuorta ja perhettä vaihtelevat. Peruskoulussa tuki saattaa järjestyä helpommin. Ammatilliseen opetukseen siirryttäessä tuen saaminen vaikeutuu. Koulusta kieltäytymisen syitä on monia. Taustalla voi olla psyykkiset tai neuropsykiatriset syyt, ahdistuneisuus tai sosiaalisten tilanteiden pelot, myös tekemättömät työt ja sosiaalinen paine voi lisätä kouluun lähtemisen vaikeutta. Siksi myös nuoren ja perheen tukemiseen tarvitaan erilaisia keinoja.

Riippumatta poissaolon syystä oppilaitoksiin tarvitaan työntekijöitä, jotka ehtivät huomaamaan nuoren tilanteen ja pitämään yhteyttä nuoren ja perheen kanssa selvittäen yhdessä keinoja tilanteen ratkaisemiseksi. Vaikka poissaolon syyksi selviäisi lopulta diagnosoitava sairaus, on niissäkin tilanteissa useimmiten ensisijaisena apuna keskustelu nuoren kanssa ja keinojen etsiminen nuoren pitämiseksi mukana koulutyössä. Vain harvoin sairausloma ja koulutyöstä pois jääminen on nuorta hyödyttävä ratkaisu.

Koulupudokkuus ja koulusta kieltäytyminen aiheuttaa huolta koko perheelle ja ilmiöön liittyy sosiaalista häpeää. Tukea on saatavilla, mutta tukijärjestelmät ovat pirstaleiset ja avun saaminen kestää liian kauan. Tuen tarpeen arviointiin voi helposti kulua kaksi vuotta. Tuen saaminen edellyttää aktiivisuutta vanhemmilta. Nuoren tarina joudutaan kertomaan lukemattomia kertoja eri toimijoille. Nuori alkaa itsekin uskoa epäonniseen tarinaansa ja tilanne voi entisestään vaikeutua. Nuorelle avun saamiseen kuluva aika on liian pitkä. Yläaste voi kulua tuen tarvetta arvioitaessa. Vaikuttavia ja oikea-aikaisia keinoja tukea nuorta ja perhettä tarvitaan.