SOTE ja hyvinvointi

Rahoituksen riittävyyttä on arvioitava kriittisesti. Priorisointia on tehtävä valtion tasolla, ei vain arjessa

Lainsäätäjällä on hyvä tarkoitus turvata palvelut, mutta toteuttaminen voi osoittautua mahdottomaksi. Julkiset palveluntuottajat eivät väestön edelleen ikääntyessä selviä asetetuista velvoitteista. Tarvitaan rohkeaa julkista keskustelua siitä, mihin rahat riittävät, mitkä toiminnot halutaan turvata ja minkä palveluiden osalta hyväksytään se tosiasia, että kaikkea mahdollista ja saatavilla olevaa hoitoa ei voida yhteiskunnan varoin toteuttaa.

Osaavan henkilöstön saatavuus turvattava, pitovoimaa kohennetaan työoloilla

Osaavan ja riittävän henkilöstön saatavuuden turvaaminen on koko sosiaali- ja terveyspalveluiden kohtalonkysymys. Ilman henkilöstöä ei ole palveluita. Sote-ammattilaisilla on oltava aikaa tehdä työnsä parhaalla tavalla ja tulla kuulluksi asiantuntijoina.

Terapiatakuu: oikea-aikaiset päihde- ja mielenterveyspalvelut kuntoon

Mielenterveyden häiriöistä kärsii vuosittain 20% suomalaisista aikuisista ja yli puolet työkyvyttömyyseläkkeistä liittyy mielenterveyden häiriöihin. Mielenterveyspalveluiden tilanne on heikko. Lievistä oireista kärsivät potilaat joutuvat odottamaan kuukausia päästäkseen hoitoon ja akuutissakin tilanteessa avohoitoon pääsyä odotetaan viikkoja. Oikea-aikainen avun saaminen vähentäisi merkittävästi inhimillistä kärsimystä ja myös kustannuksia. Päihdesairaus on kansantautiin verrattava haitta. Kynnys pyytää apua on usein korkea ja hoitomyönteisyys on hoidon onnistumisen kannalta merkittävä asia. Kun palvelun tarvitsija itse tai perhe pyytää apua, pitäisi avunpyyntöön voida vastata nopeasti. Käytettävien interventioiden pitää olla vaikuttavia ja vaikuttavuus pitää osoittaa tutkimusnäytöllä. Terapiatakuulla taataan nopea pääsy hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon.

Vahvistetaan monituottajamallia

Terveydenhuollon haasteet, hoitajapula, hoidon saatavuuden parantaminen tai hoivapaikkojen lisääminen ei ratkea keskittämällä. Palveluita tuottamaan ja vastuuta jakamaan tarvitaan yksityisen ja järjestöjen osaamista ja huolella hiottuja toimintamalleja. Myös muiden kuin julkisten palveluntuottajien asiantuntijuutta pitää arvostaa.