Hoitoalan veto- ja pitovoimaa tulee lisätä

Aloitin leikkaus-anestesiasairaanhoitajan opinnot Helsingin sairaanhoito-opistossa vuonna 1995. Linja tuntui oikealta ja kaikki harjoittelut suuntasivat leikkaussaliin. Opintojen ohella työskentelin vanhainkodissa, ensin perushoitajan tehtävissä ja sitten sairaanhoitajan sijaisena. Valmistuttuani sain ensimmäisen työpaikan Töölön sairaalan leikkausosastolta. Kokeneita sairaanhoitajia ihailin, vaikka työyhteisö oli kova ja mukaan pääseminen vaati paljon työtä. Töölön jälkeen työskentelin useita vuosia yksityisellä työnantajalla leikkaussali- ja anestesiasairaanhoitajana. Tämä opetti paljon asiakkaan kohtaamisesta ja työprosessien hiomisesta. Terveystieteiden maisteriksi opiskelin työn ohella ja valmistuin Tampereen yliopistosta 2008. Sen jälkeen olen työskennellyt esimiestehtävissä.

Sairaanhoitajan työ on minusta edelleen maailman paras työ. Silti korona-aika, työtaistelu, hoitajapula sekä jatkohoitopaikkakriisi ovat avanneet silmät sille todellisuudelle, joka meillä saattaa olla edessämme. Meillä on hieno terveydenhuolto ja erinomaisia osaajia, mutta heitä on liian vähän. Hoitajapula on tiedostettu useita vuosia sitten, mutta asiaan ei ole reagoitu. Keva arvioi maaliskuussa 2023, että nyt tarvittaisiin 16 600 sairaanhoitajaa ja 8800 lähihoitajaa. Samaan aikaan väestön huoltosuhde muuttuu siten, että ikääntyvän väestön osuus kasvaa ja työtä tekevän väestön osuus vähenee. Tämä tulee aiheuttamaan julkiselle taloudelle merkittävän taloudellisen haasteen sekä terveydenhuoltoon hoivan tarpeen lisääntymisen. Näihin haasteisiin pitää reagoida nyt ja aloittaa toimet niiden ratkaisemiseksi. Ratkaisukeinoja onneksi on ja väestö ikääntyy entistä terveempänä ja hyvinvoivana.

Hoitotyön houkuttelevuutta ja pitovoimaa voidaan lisätä työhyvinvointia lisäämällä. Työhyvinvointia lisääviä tekijöitä ovat mm. koulutuksiin pääseminen, työn kehittäminen yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa sekä mahdollisuus vaikuttaa oman työn sisältöön. Hyvä työvuorosuunnittelu ja toiveiden kuuleminen vaikuttaa jaksamiseen ja hyvinvointiin. Aito kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen on tärkeää esimiestyössä ja työyhteisössä. Koulutukset ja kehittämistyö on päästy käynnistämään viime syksystä alkaen ja nyt kurotaan kolmen vuoden koulutusvajetta kiinni. Työtä on myös jaettu ja muita kuin hoidollisia tehtäviä on pyritty siirtämään esim. potilaskuljettajille, hoitoapulaisille, sairaalahuoltajille ja logistikoille. Yhteistyötä oppilaitosten kanssa tehdään, jotta koulutustarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan. Hoitajien ura- ja palkkakehitystä pitää parantaa.

Tulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan lisää koulutusta, työn jakamista, ulkomailta saatavaa työvoimaa sekä vahvaa monituottajamallia, jotta palvelut tuotettaisiin oikea-aikaisesti ja oikeassa paikassa. Päällekkäistä tekemistä pitää vähentää ja tiedonkulkua parantaa. Tietosuojalainsäädännön soveltamista voidaan joutua arvoimaan uudelleen. Työterveyden palveluiden ja yksityisten vakuutusten käyttämiseen tulee kannustaa niitä, joilla palvelut ovat käytettävissä. Apteekkien palvellut pitää hyödyntää nykyistä paremmin, mm. lääkelistojen tarkastamista voidaan tehdä apteekkien toimesta ja siten edistää erityisesti ikääntyvän väestön hyvinvointia. Ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen täytyy panostaa. Erityisesti nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmiin puuttumalla varhaisessa vaiheessa voidaan vähentää merkittävästi sekä inhimillistä hätää että kustannuksia.

Terveydenhuollon ongelmat ovat ratkaistavissa ja kestävyysvaje korjattavissa. Ratkaisut vaativat ennakkoluulottomuutta sekä nykyistä vahvempaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken.