Sote ja hyvinvointi

Yhteistyötä eri toimijoiden, kuten julkisten ja yksityisten palveluntuottajien, välillä tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollossa entistä enemmän. Julkiset palveluntuottajat eivät kykene selviytymään yksin asetetuista velvoitteista, vaan yhteistyö on välttämätöntä kattavien ja laadukkaiden palveluiden tarjoamiseksi kaikille kansalaisille. Henkilöstön saatavuuden turvaaminen on ratkaisevan tärkeää ja ilman osaavaa henkilöstöä ei ole palveluita. Tarvitaan avoimempaa keskustelua resursseista ja siitä, mitkä palvelut julkisen rahoituksen avulla halutaan turvata ja missä kohtaa hyväksytään, että kaikkea mahdollista ja saatavilla olevaa hoitoa ei voida yhteiskunnan varoin toteuttaa. Lääketieteen kehittyessä ja hoitomenetelmien monipuolistuessa, joudumme tekemään yhä haastavampia valintoja. Kuka hoidoista eniten hyötyy, ja mihin rajoitetut resurssit tulisi kohdistaa? Tämä on kysymys, joka vaatii myös julkista keskustelua, jotta kaikki osapuolet voivat osallistua päätöksentekoon ja jotta päätöksenteko ei jää vain terveydenhuollon ammattilaisten tehtäväksi.

Säästöjen etsiminen keinoilla, jotka ovat kestävästi perusteltuja, on ensiarvoisen tärkeää. Voimme katsoa myös kansainvälisiä esimerkkejä, jotka tarjoavat meille vaihtoehtoisia toimintamalleja. Esimerkiksi Viron menettely biosimilaarien tehokkaassa käyttöönotossa ja hintakilpailussa mahdollisti merkittävät säästöt Suomeen verrattuna, mikä tuo esiin tarpeen tarkastella ja oppia muiden maiden käytännöistä (1). Tehokkuuden lisäämiseksi meidän tulisi vähentää päällekkäistä toimintaa ja keskittyä parhaan käytännön mukaisiin toimintatapoihin. Nyt, kun sote-palvelut ovat saman organisaation alla ja samassa budjetissa, hyvinvointialueilla on mahdollisuus viedä painopistettä tarvittaviin toimintoihin ja ottaa käyttöön hyviä toimintamalleja, kuten omalääkäri- ja ammatinharjoittajamalleja ja siten vahvistaa oikea-aikaista palveluihin pääsyä. Perustason palveluita pitää vahvistaa ja kehittämisen lähtökohta olla potilaan ”polku” eli miten potilas palveluja käyttää hoidon edetessä. Hyvinvointialueen myötä hankinnoissa voidaan tarkastella potilaan kulkua eri vaiheissa ja hankkia yhteensopivia laitteita ja tarvikkeita. Hoitotarvikkeiden valinnoilla on suora vaikutus elämänlaatuun, joten nämä näkökulmat olisi tärkeää ottaa huomioon kilpailutuksissa. Esimerkiksi kertakatetrointivälineiden sopivuus käyttäjälle voi merkittävästi vaikuttaa siihen, onnistuuko työssäkäynti tai osallistuminen muuhun yhteisölliseen toimintaan. Ostopalveluita tarvitaan, mutta niitä pitää käyttää harkiten ja kilpailutusten ehdot laatia huolella, esim. vanhusten hoivapalveluissa ja tietyissä tyyppileikauksissa ostopalvelu voi olla hyvä vaihtoehto.

Hyvinvointialueet ovat toimineet kaksi vuotta, ja rakenteet ovat pääosin kunnossa. Yhteinen kehittäminen on käynnistynyt, ja keskusteluyhteys eri toimijoiden välillä on löytynyt. Strategia ja kehittämisen painopisteet on kirjattu, mutta yhteisen tahtotilan saavuttaminen on edelleen kesken. Liian usein toimitaan reaktiivisesti kustannuksista piittaamatta. Terveydenhuollossa vuoden kulku pääosin tiedetään, epidemiakausien alkaminen osataan ennakoida, samoin lomakausien sijoittuminen tiedetään. Ennakointi on silti vaikeaa, koska jokainen toimija näkee oman toimintansa ja tarpeensa tärkeimpänä. Siksi julkinen keskustelu kansalaisten keskuudessa sekä poliittisesti antaisi tukea valinnoille, joita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa joudutaan tekemään. Kaikkia palveluja ei voida tuottaa lähellä, mutta niiden on oltava saavutettavissa. Inhimillisyyttä ja tapauskohtaisia ratkaisuja tarvitaan tilanteissa, missä se on mahdollista.

Ikäihmiset, lapset ja vakavasti sairaat

Yhteiskunnan voimavaroja tulee kohdistaa erityisesti ikäihmisten, lasten ja vakavasti sairaiden tueksi. Jokaisen pitää voida luottaa saavansa apua vakavissa sairauksissa. Lasten hoito on turvattava kaikissa tilanteissa. Kokoomuksen tavoitteena on, että hoitoon pääsee silloin, kun sitä tarvitsee. Vaikka kiireettömän hoidon odotusaika voi pidentyä, on lääketieteelliset syyt ja potilaan yksilöllinen tilanne huomioitava kohtuullisessa ajassa. Kela-korvauskokeilu mahdollistaa yli 65-vuotiaille pääsyn yksityiselle yleislääkärille julkisen palvelun asiakasmaksun hinnalla. Digitaaliset vastaanotot tarjoavat joustavuutta lääkärikäynneillä ja vapauttavat aikoja perinteisiin palveluihin. Väestön ikääntyminen lisää ympärivuorokautisen- ja kotihoivapalveluiden tarvetta, mutta nykyiset palvelut eivät aina riitä. Päivystys ja erikoissairaanhoito eivät ole sopivia paikkoja hoivan tarpeessa oleville. Monet jäävät vaille oikeutettuja palveluja, ja pääsy ympärivuorokautiseen hoivaan on vaikeutunut. Hoivapaikkojen tarve on akuutti.

Vanhuspalvelulain tavoitteena on parantaa iäkkäiden henkilöiden pääsyä sosiaali- ja terveyspalveluihin, mikäli heidän toimintakykynsä heikkenee. Hyvinvointialueiden tulee vuosittain arvioida iäkkäiden sosiaalipalvelujen riittävyyttä ja laatua. Tämä edellyttää säännöllistä palautteen keruuta palvelujen käyttäjiltä, heidän omaisiltaan ja alueen henkilöstöltä. Hyvinvointialueiden on ensisijaisesti tarjottava pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa ikäihmisille heidän kotonaan tai muissa avopalveluissa, mukauttaen palvelut yksilöllisiin tarpeisiin. Vaikka laki turvaa palveluiden saatavuutta, niukat resurssit voivat estää tavoitteiden toteutumisen. Suuntaamalla resursseja ikäihmisten palveluihin voidaan parantaa myös muun terveydenhuollon kapasiteettia. Tiivis yhteistyö hyvinvointialueen, kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä mahdollistaisi paremman palvelutarjonnan toteuttamisen.

Hyvinvointialue ja kunnat

Palveluiden ja tukitoimien järjestämisessä kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyö on välttämätöntä. Hyvinvointialue vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja asukkaidensa palvelutarpeista. Alueella on oltava riittävä asiantuntemus ja valmiudet palvelujen saatavuuden varmistamiseksi. Tämä edellyttää ammattihenkilöstöä, asianmukaisia toimitiloja, toimintavälineitä ja riittävää omaa palvelutuotantoa. Hyvinvointialue laatii hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman yhteistyössä alueen kuntien kanssa, ja sen tulee neuvotella alueen eri toimijoiden kanssa tavoitteista, toimista ja seurannasta.

Kunnat puolestaan seuraavat kuntalaisten elinoloja, hyvinvointia ja terveyttä. Kuntien on raportoitava tiedot valtuustolle vuosittain ja tuettava hyvinvointialuetta asiantuntemuksellaan. Kunnan on tehtävä yhteistyötä muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja järjestöjen kanssa. Kunnan tulee ehkäistä ja poistaa vammaisten henkilöiden toimintamahdollisuuksia rajoittavia esteitä ja haittoja siten, että he voivat osallistua yhteiskuntaan tasavertaisina jäseninä. Palvelut tulee toteuttaa siten, että ne tukevat vammaisten omatoimista suoriutumista.

Kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyö on vielä alkuvaiheessa, mutta yhteistyön vahvistamisella voidaan löytää uusia keinoja parantaa hyvinvointia ja terveyttä alueella.

Päihde- ja mielenterveyspalvelut

Merkittävät säästöt sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista voidaan saavuttaa panostamalla oikea-aikaisiin päihde- ja mielenterveyspalveluihin. Päihdesairaus on kansantauti, ja avun pyytämisen kynnys on usein korkea. Kun palvelun tarvitsija tai hänen perheensä hakee apua, on oleellista, että avunpyyntöön vastataan nopeasti. Käytettävien interventioiden tulee olla vaikuttavia ja niiden tehokkuus on kyettävä osoittamaan tutkimusnäytöllä. Perinteisten päihdehoitojen tulos on vain 2 % vuoden päihteettömyydellä mitattuna ja tarkoittaa sitä, että kahden ihmisen päihteettömäksi hoitamiseen tarvitaan 100 hoitoonohjausprosessia. Vaikuttavilla hoidoilla (50 % vaikuttavuus/ v.) samaan tulokseen voidaan päästä vain neljällä hoitoonohjausprosessilla (2). Päihderiippuvuus on etenevä sairaus, joka hoitamattomana voi johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.

Hallitus on sitoutunut lisäämään matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden ja -avun saatavuutta, myöntäen 2,5 miljoonaa euroa myös matalan kynnyksen chat-palveluille. Lasten ja nuorten terapiatakuun avulla pyritään tarjoamaan apua mielenterveyden ongelmiin varhaisessa vaiheessa ja matalalla kynnyksellä.

Varautuminen

Varautuminen on keskeinen osa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä. Vaikka varautumissuunnitelmia on pandemian jälkeen päivitetty, kunnollinen henkilöstösuunnitelma puuttuu edelleen. Pandemian aikana sairaanhoitajia ja lääkäreitä koulutettiin nopeasti hengitysvajauspotilaiden ja tehohoidon tarpeisiin. Hoitohenkilöstön osaamista olisi hyödyllistä ylläpitää suunnitelmallisella työkierrolla. Vapaaehtoisten moniosaajien pooli mahdollistaisi osaamisen ylläpitämisen tulevan pandemian varalle ja saattaisi tuoda helpotusta myös niukkaan henkilöstöresurssiin.

Viittaukset:

  1. Katunin E, Linden K, Rutanen J. Adalimumabin ja etanerseptin hinnat laskivat Viroa hitaammin. Suom Lääkäril 2024; 79 : e39219 www.laakarilehti.fi/e39219 (Julkaistu 4.4.2024) https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/adalimumabin-ja-etanerseptin-hinnat-laskivat-viroa-hitaammin/?public=4d221749f634b08d00dedad5aca94803&utm_source=facebook&fbclid=IwY2xjawHaQllleHRuA2FlbQIxMQABHek9zVs7MAExfG18hwqoIp-fqTFSgF-igqj9DhGxZh9xpr5CGGIwLv-wbA_aem_93PQlqasUxW0zrealFLaew
  2. Arramies M. Arviolta 13 miljardia euroa vuodessa - päihdehaitat kuormittavat sotehenkilöstöä ja koko yhteiskuntaa. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/870861/Arramies_Mika.pdf?sequence=3&isAllowed=y

Nuoret ja tulevaisuus

Nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet Covid-pandemian aikana ja se mitä on tehtävissä, on tehtävä nyt. Interventioiden pitää olla vaikuttavia ja niiden vaikuttavuus pitää voida osoittaa tutkimusnäytöllä. Näköalattomuus musertaa toivon tulevasta. Haluan osaltani vaikuttaa siihen, että mahdollisimman moni katsoo tulevaisuuteen toiveikkaana ja uskaltaa kulkea sitä kohti luottavaisin mielin.

Koulua käymättömyys

Koulupudokkaalla tarkoitetaan lasta tai nuorta, joka jättää oppivelvollisuutensa suorittamatta määräajassa tai keskeyttää opintonsa. Koulupudokkaiden ja poissaolojen määrä on ollut kasvussa kymmenen vuoden ajan ja ilmiö on kansainvälinen. Pandemia ja siitä johtunut etäkoulu osaltaan lisäsivät poissaoloja.

Oppivelvollisuuslakia päivitettiin joulukuussa 2020 ja oppivelvollisuutta jatkettiin koskemaan alle 18 vuotiaita nuoria. Kouluvaikeuksista kärsivää nuorta oppivelvollisuusiän nostaminen ei tuo koulunpenkille. Tilastokeskuksen koulutustilastojen mukaan tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoista 6,8% keskeytti opintonsa. Ammatillisessä perustutkintokoulutuksessa keskeyttäneiden määrä on 13,3%. Lukio- ja korkeakoulututkintoa suorittavilla opiskelijoilla keskeyttämislukemat ovat pienemmät. Peruskouluissa n. 4000 oppilaalla poissaolot vaikeuttavat koulunkäyntiä.

Koulujen valmiudet puuttua poissaoloihin ja tukea nuorta ja perhettä vaihtelevat. Peruskoulussa tuki saattaa järjestyä helpommin. Ammatilliseen opetukseen siirryttäessä tuen saaminen vaikeutuu. Koulusta kieltäytymisen syitä on monia. Taustalla voi olla psyykkiset tai neuropsykiatriset syyt, ahdistuneisuus tai sosiaalisten tilanteiden pelot, myös tekemättömät työt ja sosiaalinen paine voi lisätä kouluun lähtemisen vaikeutta. Siksi myös nuoren ja perheen tukemiseen tarvitaan erilaisia keinoja.

Riippumatta poissaolon syystä oppilaitoksiin tarvitaan työntekijöitä, jotka ehtivät huomaamaan nuoren tilanteen ja pitämään yhteyttä nuoren ja perheen kanssa selvittäen yhdessä keinoja tilanteen ratkaisemiseksi. Vaikka poissaolon syyksi selviäisi lopulta diagnosoitava sairaus, on niissäkin tilanteissa useimmiten ensisijaisena apuna keskustelu nuoren kanssa ja keinojen etsiminen nuoren pitämiseksi mukana koulutyössä. Vain harvoin sairausloma ja koulutyöstä pois jääminen on nuorta hyödyttävä ratkaisu.

Koulupudokkuus ja koulusta kieltäytyminen aiheuttaa huolta koko perheelle ja ilmiöön liittyy sosiaalista häpeää. Tukea on saatavilla, mutta tukijärjestelmät ovat pirstaleiset ja avun saaminen kestää liian kauan. Helpoiten ja leimaamatta nuoren tukeminen tapahtuu koulussa. 

Ilmasto ja luontoarvot

Ilmastonmuutoksen eteneminen pitää pyrkiä estämään kaikin keinoin. Toteutuessaan muutos tulee koskettamaan meitä kaikkia. Tarvitaan enemmän tietoa ja keskustelua siitä, miten ilmaston lämpeneminen tulee vaikuttamaan jokaisen arkeen. Tehdään kaikkemme sen eteen, että suunta muuttuu.

Teollisuudesta aiheutuu 80% ilmastopäästöistä 🏭 Teollisuutta pitää verotuksellisin keinoin ohjata ympäristöystävällisempään suuntaa ja löytämään ympäristöystävällisiä ratkaisuja toiminnassaan. TKI-toiminnan rahoitus pitää turvata jatkossa niin, että uusia ympäristöystävällisiä ratkaisuja teollisuuteen ja energiantuotantoon löydetään.

Yksittäisen ihmisen/perheen arkea ei pidä tehdä mahdottomaksi, esimerkiksi pitkien etäisyyksien päässä elävän kansalaisen pitää voida kulkea työmatkat autolla, jos muuta vaihtoehtoa ei ole.

Ydinvoima on jatkossakin tärkeä energiamuoto Suomessa, ja sen rinnalle pitää edistää myös muiden ympäristöystävällisten energiamuotojen kehittämistä.

Tuulivoimateknologian kehitys on ollut vauhdikasta. Kehitys näkyy tuulivoimaloiden aiempaa korkeammissa torneissa ja pidemmissä lavoissa. Korkeampi tuulivoimala pääsee kiinni voimakkaampiin ja tasaisempiin tuuliin. Pienikin muutos keskimääräisessä tuulen nopeudessa lisää tuotantoa huomattavasti. Tuulivoimaa rakentava yritys voi myydä sähkön ennalta sovittuun hintaan pitkäaikaisen sopimuksen avulla ja ostaja varmistaa näin uusiutuvan energian saatavuuden ennakoitavaan hintaan pitkälle tulevaisuuteen.

Monet suomalaiset ja kansainväliset sijoittajat haluavat sijoittaa vastuullisesti ja ilmastoystävällisesti, mikä tekee tuulivoimasta houkuttelevan sijoituskohteen. Suomi on poliittisesti vakaa maa, jossa päätöksenteko on läpinäkyvää ja ennakoitavaa. Lisäksi Suomi on maailman vähiten korruptoituneita maita, mikä lisää osaltaan sijoittajien kiinnostusta sijoittaa suomalaisiin hankkeisiin.

Keventämällä byrokratiaa ja sujuvoittamalla lupakäytäntöjä voimme saada useampia tuulivoimasta kiinnostuneita sijoittajia Suomeen ja myös kotimaassa vahvistaa halua sijoittaa puhtaaseen energiaan.

Hyvinvoiva Tampere

Tampereella on onnistuttu kaupungin kehittämisessä erinomaisesti. Uusi ja vanha rinnakkain tekevät kaupungista kiinnostavan ja kaupungin siluetti on moniulotteinen. Liikkuminen on helppoa ja harrastusmahdollisuudet ovat hyvät. Luonto on lähellä ja vesistöt halkovat sekä ympäröivät kaupunkia. Puistoja ja rantoja tulee vaalia. Ne ovat kaupungin kallisarvoisinta omaisuutta. Täällä on hyvä olla.

Turvallisuus

Huoliakin on ja niihin pitää tarttua. Päihteiden käyttö on lisääntynyt huolestuttavasti. Väkivallantekoja julkisilla paikoilla on liian usein. Liikkuminen kaupungissa ei tunnu aina turvalliselta. Kaupungin turvallisuutta voidaan edistää monin tavoin. Hyvällä kaavoituksella ja suunnittelemalla alueille monipuolisesti eri toimijoita voidaan ennaltaehkäistä turvallisuuteen liittyviä haasteita. Sekoittamalla eri asumismuotoja ehkäistään segregaatiota. Jotkut alueet kaupungissa tuntuvat turvattomilta. Tätä kehitystä voidaan ehkäistä  esimerkiksi parantamalla alueen valaistusta ja siisteyttä sekä lisäämällä vartiointia alueelle.

Ikääntyvien palvelut Tampereella

Tampereella on hyvät kulttuuripalvelut ja ikäihmisillä on mahdollisuus kulttuuripalveluiden käyttöön edullisemmin tai ilmaiseksi. Uimahalleihin pääsy on maksutonta yli 65 vuotiailta arkisin. Ikääntyville on tarjolla monipuolista ja kohtuuhintaista matalan kynnyksen liikuntaa. Kaupungin hyvinvointikeskukset ja yhteisökeskukset tarjoavat palveluja ja tapahtumia, monipuolista neuvontaa ja ohjausta arkeen sekä paikan erilaisille ryhmille ja kohtaamisille. Hyvinvointialueen Lähitorit tarjoavat tietoa hyvinvointialueen järjestämistä palveluista ikääntyville. Kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyötä lisäämällä ikäihmisten palvelut saadaan turvattua vaikka tarve niille lisääntyisikin.

Liikenne

Ratikka mahdollistaa vaivattoman liikkumisen kaupungissa ja sen lähialueilla ja on erinomainen parannus Tampereen ja lähikuntien liikenteeseen. Raitioliikennettä pitää kehittää edelleen. Raitioliikenneverkon laajentuessa voi hetkittäin haasteita tulla. Raitiotie 1:en laajentuessa Lentävänniemeen, ovat vaunut olleet täynnä ja joissain aamun vuoroissa kaikki halukkaat eivät ole mahtuneet kyytiin. Lisää vaunuja on tilattu, mutta toimitus kestää aikansa ja väliaikaisia ratkaisuja tarvitaan. Vuorovälien lyhentäminen ruuhkaisimpina aikoina olisi yksi keino, jos henkilöstöä on saatavilla ja vuorot saadaan sovitettua muun liikenteen kanssa.

Tampereen ja Pirkkalan valtuustot ovat päättäneet Pirkkala–Linnainmaa -raitiotien vaiheittain toteutuksesta. Ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan raitiotieosuudet Sorin aukiolta Partolaan ja Kaupin kampukselta Niihamaan. Tavoitteena on aloittaa liikenne näille väliaikaisille päätepysäkeille elokuussa 2028. Suunnittelusta ja rakentamisesta vastaa Tampereen Ratikan Pirkkala–Linnainmaa -allianssi. Vaiheessa 2 (2028–2032) rakennetaan osuudet Partolasta Suupalle ja Niihamasta Linnainmaalle. Suunnitelman toteutuessa liikenne Suupalle ja Linnainmaalle olisi mahdollista aloittaa alkuvuodesta 2032. Toisen vaiheen toteutus edellyttää valtiontuen varmistumista. https://www.tampereenratikka.fi/rakentaminen/pirkkala-linnainmaa/


Kaupungissa tarvitaan myös autoja. Suomessa täyssähköisiä henkilöautoja on liikenteessä noin 118 000 ja ladattavia hybridihenkilöautoja noin 167 000. Täyssähköautojen osuus henkilöautokannasta oli vuoden 2025 alussa noin 4,3 % ja lataushybridien osuus 6,0 %. Yhteensä noin 10,3 % henkilöautokannasta oli ladattavia autoja. Sähköpakettiautoja autokannassa on noin 4 500, eli noin 1,3 prosenttia pakettautoista. Sähkökuorma-autoja on liikennekäytössä 127, joka vastaa noin 0,1 prosenttia kuorma-autokannasta. Sähkölinja-autoja oli vuoden alussa liikennekäytössä 962, joka vastaa lähes 9 prosentin osuutta kaikista linja-autoista. https://www.aut.fi/tilastot/autokannan_kehitys/sahkoautojen_maaran_kehitys

Sähköautojen osuutta liikennekäytössä olevista autoista pitää edelleen kasvattaa. Jotta tavoite toteutuisi, tarvitaan lisää kannustimia sekä latauspaikkoja. Sähköautojen latauspaikkoja tarvitaan lisää myös kaupunkialueella, jotta ammattilais- sekä yksityisliikenne voisi niitä hyödyntää. Kaikilla ei ole omaa pihaa, jossa lataus onnistuisi.

Pyörä on erinomainen tapa liikkua Tampereella. Kaupungin koko mahdollistaa sen, että kaupungin eri osat ovat saavutettavissa pyörällä helposti. Pyörätieverkosto on hyvä, mutta sitä voitaisiin kehittää edelleen ottaen mallia maista, joissa pyörällä liikutaan enemmän.

Pyöräliikenteen kehittämisohjelma 2030 mukaisesti Tampereella on tavoitteena lisätä pyöräilyä. Kehittämisohjelmassa on esitetty pyöräliikenteen kehittämisen visio, sitä tukevat tavoitteet ja tavoitteiden toteutumiseksi tarvittavat toimenpiteet. Pyöräliikenteen visiona on: ”Pyöräily Tampereella on sujuvaa, houkuttelevaa ja turvallista kaiken ikäisille liikkujille.” Pyöräliikenteen kehittämisohjelman tavoitteiden toteutuminen tukee Tampereen tavoitetta olla hiilineutraali vuonna 2030. https://www.tampere.fi/liikenne-kadut-ja-kunnossapito/kestavan-liikkumisen-edistaminen/kestavan-liikkumisen-ohjelmat-0

Tampereen tavoitteena on olla kehittyvä ja houkutteleva eurooppalainen pyöräilykaupunki, jossa pyöräily on sujuvaa, houkuttelevaa ja turvallista ympäri vuoden. Tavoitteena on, että kaupungissa tehdään vuonna 2030 pyörämatkoja tuplasti nykyistä enemmän. Tulevaisuudessa yhä useamman kaupunkilaisen alla on sähköpyörä tai lasten kuljetukseen sopiva laatikkopyörä. Kasvattamalla pyöräliikenteen roolia liikennejärjestelmässä voimme saavuttaa terveyshyötyjä, päästöjen ja melun vähentymistä, taloudellisia hyötyjä, tehokkaampaa tilankäyttöä ja liikenne-turvallisuuden parantumista. Parhaimmillaan pyöräilyn mahdollisuudet tunnistetaan niin osana terveyden edistämistä kuin maankäytön kehitystä.

Tamperelaisten kaikista kotimaanmatkoista 7 % tehdään pyörällä. Pyöräliikenteen kulkutapaosuus on samaa tasoa muiden vastaavien kaupunkien kanssa. Kesällä Tampereella pyöräliikenteen osuus kaikista seudulla tehtävistä matkoista on 14 % ja talvella 1 %. Talvella pyöräliikenteen osuus on hyvin pieni, mutta luku on linjassa monien suomalaisten kaupunkien kanssa, lukuun ottamatta Oulua ja Joensuuta, joissa pyöräillään paljon myös talvella. Tampereella pyörän käyttö on yleisintä alle 5 kilometrin matkoilla. Pyörämatkan keskipituus on noin 3,6 kilometriä, mikä on hieman enemmän kuin Suomessa keskimäärin (3,3 km).

Pyöräily edistää terveyttä. Säännöllinen pyöräily lisää arkiliikuntaa ja samalla parantaa mielialaa ja vähentää stressiä sekä älylaitteiden käyttöä. Vain 20 % suomalaisesta aikuisväestöstä saa riittävän määrän terveysliikuntaa. Liikkumattomuuden kustannuksen on arvioitu olevan Tampereella noin 190 milj. € vuodessa. 30 minuuttia työmatkapyöräilyä päivässä täyttää viikoittaisen liikuntasuosituksen.

Sähköpotkulaudat

Sähköpotkulauta on kätevä ja päästötön kulkuväline muiden joukossa ja toivon sen säilyvän yhtenä liikkumismahdollisuuksista Tampereella. Tampereen kokoisessa kaupungissa sähköpotkulauta on pyörän rinnalla erinomainen kulkuväline, kunhan käyttäjät huomioivat turvallisuuden ja muut liikenneväylien käyttäjät liikkuessaan.