Huolehditaan hiilinieluista ja luonnon monimuotoisuudesta

Maankäyttö ja metsätalous tuotti viime vuonna ensi kertaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin varastoi niitä. Metsät ovat edelleen hiilinielu, mutta puuston kasvun vähenemisestä ja lisääntyneistä hakkuista johtuen nielu on pienentynyt. Metsät ovat keskeisessä roolissa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Metsät ja maaperä sitovat ilmakehästä hiilidioksidia ja varastoivat sitä hiilenä. Metsien hiilinieluja pyritään säilyttämään ja kasvattamaan muun muassa huolehtimalla metsien kasvukyvystä ja terveydestä, ehkäisemällä metsäkatoa sekä metsittämällä joutomaita.

Suomessa on suojeltuja ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia metsiä 2,9 miljoonaa hehtaaria, eli 12,6 % metsä- ja kitumaan kokonaispinta-alasta. Täysin hakkuiden ulkopuolelle suojeltuja metsiä on 2,4 miljoonaa hehtaaria eli 10,6 % metsä- ja kitumaan kokonaispinta-alasta. Suomen metsät ovat muiden läntisen Euroopan maiden tavoin pääosin yksityisten henkilöiden ja perheiden omistuksessa. Etelä- ja Keski-Suomessa yksityiset henkilöt omistavat noin 3/4 metsistä. Valtion metsät sijaitsevat pääosin Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Luonnon monimuotoisuus on kestävän metsätalouden perusta. Arvokkaimpia luontokohteita voidaan suojella ja talousmetsiä voidaan luonnonhoitaa. Metsää voidaan hoitaa ilman avohakkuuta tai hakkuu voidaan toteuttaa niin, että tuetaan luonnon monimuotoisuutta, kuten esimerkiksi säästämällä suurempi osuus kuolleesta puuaineksesta ja vanhoista puuyksilöistä, joita useat lajit tarvitsevat elääkseen.

Säästöpuut ovat eläviä puita, jotka säästetään pysyvästi. Niiden avulla ylläpidetään talousmetsissä vanhoja puuyksilöitä ja taloudelliselta arvoltaan vähämerkityksellisiä puulajeja. Kuollut ja lahoava puu on tärkeää metsäluonnon monimuotoisuudelle. Lahopuussa elää tuhansia lajeja, jotka omalta osaltaan turvaavat metsäluonnon toimintaa osallistumalla hajotukseen ja ravinteiden kiertoon. Noin 500 uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia on riippuvaisia nimenomaan lahopuusta. Riistatiheiköt ovat tärkeitä suojapaikkoja metsäkanalinnulle ja metsäjänikselle. Vesiensuojelun suojavyöhyke on pienveden tai vesistön rantakaistale, jossa metsänkäsittely poikkeaa ympäröivästä alueesta tai käsittelyä ei tehdä ollenkaan.

Jatkuvan kasvatuksen kielteiset ympäristövaikutukset ovat vähäisemmät kuin avohakkuussa. Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa pyritään pitämään metsää jatkuvasti puustoisena. Sekametsien kasvattaminen voi lisätä metsän elinvoimaisuutta ja tuhonkestävyyttä. Suometsien hoidon rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä on merkittävä, koska suometsien turpeeseen on sitoutuneena runsaasti hiiltä. Suometsien ilmastokestävässä hoidossa tavoitteena on turvata puuston kasvu ja ehkäistä turpeen nopeaa hajoamista vedenpinnan tasoa säätelemällä.